Tänään on ollut taas se päivä vuodesta, kun on voinut ihmetellä uusien ministerien sidonnaisuusilmoituksista heidän omistuksiaan.
Vuodesta toiseen minua ihmetyttää tai järkyttää se, että ministerikaarti ei kertakaikkiaan sijoita rahojaan Helsingin pörssiin. Neljästätoista ministeristä vain kuudella on suoria osakesijoituksia ja isoin pörssisalkku, Anne Bernerillä, on kooltaan 26035 Eur.
Keskimääräinen pörssisalkun koko ministereillä on alle 5000 Euroa. Kun perusministerin palkka on reilu 9000 Euroa, tulee selväksi, että ministerit eivät ole saaneet kokoon pörssisijoituksia kuin yhden kuukauden nettopalkkansa verran. Kun puhutaan keskimäärin 48-vuotiaista ministereistä, on tilanne hälyyttävä. Poissaolevina listalla ovat mm. sijoittajaystävällinä puolueena pidetyn kokoomuksen ministerit Petteri Orpoa lukuunottamatta.
Ainoat, jotka saavat minulta synninpäästöt ovat Anne Berner, jolla omaisuus on kiinni omassa isossa perheyrityksessä ja Juha Sipilä, joka entisenä pörssifirman toimitusjohtajana varmasti tietää mistä sijoittamisessa on kysymys. Muiden kohdalla ihmettelen, miksi säästöön ei oo vuosien varrella jäänyt rahaa tai miksi makuuttavat säästöjä pankkitilillä. Itse en ainakaan mielellään äänestä ihmistä, joka ei ole osannut omia raha-asioitaan hoitaa, vastaamaan meidän yhteisistä raha-asioista.
Lisää aiheesta Arvopaperi-lehdestä.
Vuodesta toiseen minua ihmetyttää tai järkyttää se, että ministerikaarti ei kertakaikkiaan sijoita rahojaan Helsingin pörssiin. Neljästätoista ministeristä vain kuudella on suoria osakesijoituksia ja isoin pörssisalkku, Anne Bernerillä, on kooltaan 26035 Eur.
Keskimääräinen pörssisalkun koko ministereillä on alle 5000 Euroa. Kun perusministerin palkka on reilu 9000 Euroa, tulee selväksi, että ministerit eivät ole saaneet kokoon pörssisijoituksia kuin yhden kuukauden nettopalkkansa verran. Kun puhutaan keskimäärin 48-vuotiaista ministereistä, on tilanne hälyyttävä. Poissaolevina listalla ovat mm. sijoittajaystävällinä puolueena pidetyn kokoomuksen ministerit Petteri Orpoa lukuunottamatta.
Ainoat, jotka saavat minulta synninpäästöt ovat Anne Berner, jolla omaisuus on kiinni omassa isossa perheyrityksessä ja Juha Sipilä, joka entisenä pörssifirman toimitusjohtajana varmasti tietää mistä sijoittamisessa on kysymys. Muiden kohdalla ihmettelen, miksi säästöön ei oo vuosien varrella jäänyt rahaa tai miksi makuuttavat säästöjä pankkitilillä. Itse en ainakaan mielellään äänestä ihmistä, joka ei ole osannut omia raha-asioitaan hoitaa, vastaamaan meidän yhteisistä raha-asioista.
Lisää aiheesta Arvopaperi-lehdestä.
Toisaalta kun ajattelee asiaa niin voi peilata omaan tilanteeseen, "minullahan menee hyvin sillä salkkuni on suurempi kuin ministereillä" =)
VastaaPoistaYmmärrän, miksi poliitikot eivät osta suoraan etenkin suomalaisten yhtiöiden osakkeita, koska silloin jokaisessa poliittisessa päätöksessä olisi mahdollisuus otsikoille: "Ministeri ajoi omistamansa yhtiön etua". Ulkomaisissa omistuksissa taas olisi mahdollisuus "Miksi ministeri X ei halua sijoittaa Suomeen?". Jälkimmäinen on tosin pienempi riski.
VastaaPoistaSijoitusrahastot olisivat poliittisesti paljon turvallisempi vaihtoehto, vaikka kyllä lehdet sieltäkin osaa poimia ne isoimmat yhtiöt ja väittää eturistiriitoja. Joku mahdollisimman tuottamaton eläkesäästötyyppi olisi varmasti poliitikolle kaikista turvallisin tapa säästää.
Uskon, että kyse on nimenomaan siitä, että poliitikon on oltava puolueeton... ja toisaalta valmis selittämään kaikkia sidoksiaan. Itsekkin varmaan myisin osakkeeni ja ostaisin vaikka sijoitusasuntoja jos siirtyisin politiikassa näkyvälle paikalle... ja palaisin osakemarkkinoille vasta jos asemani taas palaisi ennalleen. Osakkeet ja poliitikon rooli voivat olla aika haastava yhdistelmä.
VastaaPoistaOmistihan sipiläkin suomalaisia yhtiöitä mutta myi ne ennen pääministeriksi valintaansa juuri riippumattomuus syistä. Elektrobitiä taisi olla aika reipas satsi. Kyllä se niin on että ei oikein voi olla juuri suoria omistuksia yhtiöissä, ei ainakaan miään 20kpl isoimpia suomalaisia yhtiöitä, saattais tulla vähän sanomista.
VastaaPoistaTottahan se on, että negatiivisen julkisuuden välttäminen on varmasti suurin syy pieniin pörssisalkkuihin.
VastaaPoistaTietysti voi aina osoittaa, että mikä tahansa omaisuus tai sen puute aiheuttaa mahdollisuuden samanlaiseen eturistiriidoista nälvimiseen. Otetaan esimerkiksi ministeri, jolla on omistusasunto. Johtaako tuo omistusasunto siihen, että asuntolainan korkovähennysoikeus ei poistu. Tai johtaako pankin rahastoihin sijoittaminen siihen, että ministerit suosivat verotuksellisesti pankkien rahastotuotteita yksityissijoittamiseen nähden (mm. osinkoverotuksen osalta). Ainahan näitä tarinoita voi keksiä.
Mielestäni kaikesta tästä huolimatta on huolestuttavaa, että poliitikot eivät ole pystyneet säästämään merkittävästi. Ilmoitusten mukaan eivät osakkeisiin, eivätkä edes pankkien sijoitusinstrumentteihin. Noitakin oli nimittäin jälleen kerran erittäin vähän listattuna ilmoituksissa.
Kehottaisinkin kaikkia ministereitä ottamaan hyviä säästövinkkejä vaikka blogeja lukemalla ja pistämään tästä lähtien pienen summan joka kuukausi sijoituksiin.